Kesän alussa minulle tuli täyteen puoli vuotta työtä Kumppaniassa. Kuluneiden kuukausien aikana olen oppinut paljon uutta viestintätyöstä ja omaksunut pikkuhiljaa osaani kapellimestarina ja jonglööraajana. Etätyöarki opetti uusille tavoille. Itsenäisen työskentelyn ja etänä perehtymisen myötä olen ajautunut kuulostelemaan herkemmällä korvalla tuntemuksiani työarjesta uuden työntekijän näkökulmasta.
Olen koulutukseltani suomen kielen maisteri ja kiinnostukseni sanoilla vaikuttamiseen sai minut eräänä marraskuisena päivänä hakemaan projektipäällikön paikkaa viestintätoimisto Kumppaniasta. Joulukuussa aloitin ”villinä korttina”, vailla varsinaista aiempaa kokemusta alalta – sitäkin päättäväisemmällä asenteella.
Etätyöarki asetti omat haasteensa urani alkutaipaleelle. Tullessani uutena ihmisenä työporukkaan, tulin yhtäkkiä kovin tietoiseksi itsestäni. Olen aina ollut sellainen ulospäinsuuntautunut hölösuu. Etäyhteyksissä osa omaa persoonaa tuntui kuitenkin suodattuvan pois. Olemuksen esiin tuovat eleet ja spontaanit höpinät jäävät vähälle, kun kommunikointi on suunniteltua ja aikataulutettua. Kun työyhteisö työskentelee fyysisesti erillään, on helppo tulla sokeaksi työkavereiden haasteille ja ajautua riittämättömyyden tunteen äärelle.
Oman kokemukseni mukaan se, miten asiat lähtevät uudessa työpaikassa lopulta rullaamaan, on monen tekijän summa. Työnantajalla, työkavereilla ja työntekijällä itsellään on kaikilla oma tehtävänsä tässä palapelissä.
Viisi vinkkiä parempaan työarkeen
Olen onnellisessa asemassa päästyäni Kumppanialle töihin, missä työntekijöiden hyvinvointi ja tiimihenki on priorisoitu korkealle ja se näkyy käytännön työarjessa. Kumppaniassa on suhtauduttu erittäin myönteisesti ja kannustavasti etätöihin jo ennen poikkeusaikaa, minkä vuoksi myös välineistö ja toimintamallit sen tukemiseksi olivat kunnossa, ja kaikki on sujunut varsin mutkattomasti.
Pilke silmäkulmassa ja sydämessä muuttuvat helposti hiipuvaksi hiillokseksi, ellei niitä pidä yllä.
Oma periksiantamaton asenteeni on ollut tärkeä voimavara haasteellisina hetkinä. Pilke silmäkulmassa ja sydämessä muuttuvat kuitenkin helposti hiipuvaksi hiillokseksi, ellei mikään pidä niitä yllä. Tässä muutama omakohtaisesti toimivaksi todettu toimintatapa ja muistutus, joiden avulla innostunut ote työhön säilyy.
Muista armollisuus. Kaikkea ei voi osata heti, eikä se ole mielekästäkään. Työnantajan kannattaa muistutella tästä ja kertoa jokin arvio, kuinka kauan perehtyminen yleensä ottaa aikaa.
Moka on lahja. Epäonnistumisten ja huonojenkin hetkien jakaminen työyhteisössä on tärkeää, jottei kollektiivinen riittämättömyyden tunne saa sijaa työyhteisössä.
Palaute on arvokasta. Palaute kannattaa ottaa lahjana, joka auttaa sinua eteenpäin ja pysymään halutulla kehityspolulla. Palautetta kannattaa pyytää ja kysyä, olla sille itse avoin. Työyhteisöissä on hyvä säännöllisesti perehtyä rakentavan ja kannustavan palautteen antamisen jaloon taitoon, sekä panostaa avoimeen ja keskustelevaan ilmapiiriin.
Erilaisuus on rikkaus. Jos työyhteisössä suhtaudutaan erilaisiin persooniin, intohimoihin ja työarjen tuunaukseen kannustavasti, tarjoaa se hedelmällisen maaperän jokaiselle yltää parhaimpaansa.
Kantapään kautta. Virheiden kautta oppiminen ei välttämättä ole se helpoin tie menestykseen, mutta taatusti opettavaisin. Työyhteisön ja työnantajan on hyvä antaa neuvojen ja tuen lisäksi myös tarpeeksi aikaa itsenäiselle tutkiskelulle, perehtymiselle, kyselemiselle ja räpeltämiselle. Uusin silmin tarkasteltuna pinttyneisiin prosesseihin voi saada uusia tulokulmia ja kehitysideoita.
Oma matkani projektipäällikkönä on alussa, mutta odotan innolla tulevaa. Ehkä kohta saan jo tavata loputkin työkaverini ”face to face”, sitä odotan. Tärkeintä on kuitenkin, että jo nyt koen olevani osa porukkaa, jollaiseen pääseminen vielä vuosi sitten oli haave muiden joukossa. Tästä on hyvä jatkaa kohti vuoden virstanpylvästä ja haaveiden tavoittelua.
Etätyöarki on yksilöllinen kokemus. Lue lisää kumppanialaisten kokemuksia etätyötä käsittelevästä artikkelisarjastamme. Mitä asioita sinä aiot etäytökokemusten jälkeen erityisesti vaalia, kun mahdollisuus perinteisempään työarkeen siintää lähtitulevaisuudessa?
