Asiantuntija, Yleinen

Hiilikädenjälki tähän – ilmastoahdistus voitoksi

”Suomalaisilla yliopistoilla, tutkimuslaitoksilla, pk-yrityksillä, suuryrityksillä ja kansalaisjärjestöillä on jo nyt käynnissä lukuisia ilmastonmuutoksen torjumiseen liittyviä hankkeita. Ainakin muutamilla niistä – ja mahdollisesti liki kolmellakymmenellä – voi olla jopa maailmanlaajuista merkitystä.”

Risto Isomäki käy tietokirjassaan Miten Suomi pysäyttää ilmastonmuutoksen (Into Kustannus 2019) läpi esimerkiksi teollisuudessa, maataloudessa ja yliopistoissa meneillään olevia kehityssuuntia, jotka voivat mullistaa sekä sivilisaatiomme liikkumisen, asumisen ja ravinnontuotannon että hiilen sitomisen ja varastoinnin nykytilan. Aihe on tulikuuma.

Maaliskuussa aloitimme Kumppaniassa koululaisten ilmastolakon tukitoimet. Puolessa vuodessa Greta Thunberg on purjehtinut Atlantin yli, me olemme muotoilleet Kumppanian vastuullisuuslupauksen, uusineet toimiston kierrätysjärjestelmän, lobanneet vuokranantajaa uusien muovinkeräyspisteiden tarpeellisuudesta ja valinneet yhteiset lounaspaikat kasvisruokalistan kattavuuden perusteella.

Pisaroita siinä Thunbergin ylittämässä Atlantissa, on helppo tuumata, mutta näillä päästiin vauhtiin. Viestintätoimistona tärkein missiomme on palvella intohimolla yrityksiä, jotka ovat osa isoa ratkaisua. Niitä löytyy lukuisia jo täältä kotikonnuiltamme Satakunnasta, saati sitten koko Suomesta. Ja hyvä niin. Globaalin ympäristötuhon estäminen on nimenomaan yritysten käsissä, kuten Suomen ympäristökeskuksen asiantuntija Riku Lumiaro muistuttaa asiakkaamme Fiblon Oy:n sidosryhmälehdessä.

Vähemmän on enemmän – ilmastoahdistus saa toimimaan

Isomäen kirjan luvataan olevan nopea lääke ilmastoahdistukseen. Pienissä määrissä ilmastoahdistus on kuitenkin hyväksi, etteivät ratkaisut jää sen kuuluisan jonkun muun vastuulle, kun ihminen itse vaihtaa vapaalle. Suomen päästöt ovat ehkä häviävän pieni osa globaalia kokonaisuutta, mutta jos kaikki eläisivät kuten me, maapalloja tarvittaisiin 3,8.

Jokaisella suomalaisella – ehkä Leo Straniusta lukuun ottamatta – on varaa vielä leikata omaa hiilijalanjälkeään ilman suuria uhrauksia. Keskivertosuomalaisen hiilijalanjälki on yhteensä järjettömät 10 300 kg hiilidioksidiekvivalenttia (CO2e) vuodessa. Omani on tällä hetkellä eri arvioiden mukaan noin 3 000 – 3 500 Co2e:n luokkaa (muun muassa näiden toimien ansiosta). Globaalisti kestävä taso olisi yhden tonnin tienoilla, eli matka on vielä pitkä.

Viestintätoimistona tärkein missiomme on palvella yrityksiä, jotka ovat osa isoa ratkaisua.

Straniuksen halusin nostaa esiin, koska hänen loppukesän ulostulonsa ilmastoanoreksiasta on tärkeä aihe. Kun ilmastovastuullisesta elämästä oikein innostuu, lähtee helposti liikkeelle syyllisyyden ja parantamisen kiihtyvällä tahdilla pyörivä kehä. Se on enimmäkseen hyvä kehityssuunta, mutta anorektiseksi yltyessään haitallista, mikä on hyvä tiedostaa. Straniuksen haastattelua tulkittiin kuitenkin myös tahallisen typerästi siten, että hänkin kieltäisi yksilön vaikutuksen ilmastonmuutoksen syihin ja seurauksiin.

Twitterissä oli joitakin vuosia sitten trendikästä julistaa mielipiteenvapautta opinions are my own -lauseella. Voisin lisätä saman klausuulin tähän tekstiin. Kenenkään ei ole pakko tehdä kuten minä, mutta jokaisen on pakko tehdä jotain. Mitä suurempi yritys tai varakkaampi yksilö, sitä suurempi moraalinen velvoite kanavoida mahdollisuuksiaan hyvään.

Kumppania on sitoutunut  Agenda 2030:n mukaisen kestävän kehityksen edistämiseen. Lupaamme olla aidosti hyvien puolella. Liity joukkoon.