Pitkän ja rentouttavan kesäloman jälkeen töihin suunnataan usein uudella energialla. Jos ennen lomaa on uhannut kadottaa itsensä polveilevien sähköpostiketjujen ja sekavien to do -listojen viidakkoon, saattaa mieli olla myös uhmakas. Nyt en anna sen toistua! Nyt minun elämääni hallitsee vain minä. Tuunaus, tervetuloa!
Usein arki iskee kuitenkin ennemmin tai myöhemmin – toisia lempeämmin tönien, toisia avokämmenellä poskelle. Puolustautumisessa auttaa tietoinen ajattelu ja konkreettisten tavoitteiden muotoilu. Lupaan hallita omaa kalenteriani on huono tavoite, lupaan sulkea sähköpostin puoli tuntia ennen työpäivän päättymistä on jo paljon parempi.
Kumppaniassa on tuunattu omaa työtä tietoisena projektina noin puolitoista vuotta. Tuunauksen idea on järjestää työtehtäviä ja niihin käytettyä aikaa sekä esimerkiksi työympäristöön liittyviä tekijöitä uudelleen. Prosessille asetetaan selkeät tavoitteet, joiden täyttymistä seurataan aktiivisella reflektoinnilla ja itsearvioinnilla. Näin omaan tekemiseen voi saada uutta puhtia ja näkökulmaa. Työpäiväkokemus ja kokonaisvaltainen hyvinvointikin saattavat parantua.
Tuunaus vaatii konkretiaa
Pari viikkoa sitten päättyneen kesäloman tuottamassa uhmassa kirjasin itsekin konkreettiset tuunaustavoitteet pitkästä aikaa ylös. Ne sisältävät muun muassa
– hyvän omantunnon etätyöjaksoja
– päivittäisiä rajoituksia palaverien ajankohdille
– päätöksen, että työajan päättyessä töistä voi lähteä hyvillä mielin, vaikka kesken jäisi mitä.
Tuunaus on muuten yllättävän vaikeaa, jos vanhoihin tapoihin on kuulunut työajan päättyessä vartti armotonta säätöä ja hikisiä nopeusennätyksiä päiväkotiin. Hyvä ajanhallinta on kuitenkin edellytys riittävälle palautumiselle, ja palautuminen taas on ihan oikeasti aika tärkeä juttu.
Joka päivä olin aamuvarhaisella jo polkenut kahdeksan kilometrin lenkin, ennen virka-ajan päättymistä 16 kilometriä.
Elokuussa joka toinen lehtijuttu toitottaa, että loman hyviä elementtejä voi ylläpitää arjen keskellä. Nyt se kävi melkein vahingossa. Lapsi päätyi ensimmäisinä arkiviikkoina varahoitoon neljän kilometrin matkan päähän, minkä muistaminen oli jo itsessään isohko mullistus loman aikana kärähtäneisiin aamurutiineihin. Mutta siitä tulikin jännittävää. Joka päivä olin aamuvarhaisella jo polkenut kahdeksan kilometrin lenkin, ennen virka-ajan päättymistä 16 kilometriä.
Sama toistui päivästä toiseen. Saavuin kahdeksan jälkeen kotitoimistolle liikunnan aiheuttamassa endorfiinipilvessä, keittelin aamuteetä ja availin konetta kaikessa rauhassa. Ilma oli kevyttä hengittää, eikä illalla tarvinnut erikseen reipastua lenkille. On aika ihanaa palata ensi viikolla tutuille reiteille, mutta linnunlaulusta, aamuteestä ja ajattelulle rauhoitetusta ajasta en luovu.
Miten sinä voisit saada lisää hallinnan tunnetta arkisiin työpäiviin? Voisiko koko työyhteisön hyvinvointi parantua? Lue lisää Kumppanian työhyvinvointipalveluista ja ota rohkeasti yhteyttä.
Kuva: Dreamstime
