Miten paha susi karkotettiin ja fiksujen ihmisten työympäristö parani?

Olipa kerran yritys. Yrityksessä työskenteli suuri joukko fiksuja ihmisiä. Fiksujen ihmisten tavoitteena oli tehdä merkittävää työtä ja palvella heidän asiantuntijuuttaan tarvitsevia asiakkaita. Heillä oli osaamista ja kyvykkyyttä. Mutta koska jokaisessa tarinassa on paha susi, oli susi tässä tarinassa pukeutunut sähköpostien, järjestelmien ja ohjelmien sekamelskan kirjomaan tiukkaan haarniskaan. Yrityksen digitaalinen työympäristö oli nimittäin hyvin, hyvin pirstaleinen. Dokumenttiversiot olivat kovalevyllä ja työohjeet hajallaan. Yrityksen fiksujen ihmisten digitaalisen osaamisen taidot olivat hyvin eri tasolla. Yrityksessä tehtiin paljon päällekkäisiä toimintoja. Yhteiset digitaaliset työkalut sekä tietojen saatavuus ja käytettävyys kaipasivat terävöittämistä. Toimintakulttuurikin oli enemmän ja vähemmän levällään. Fiksut ihmiset tuskastuivat, kun arjessa iso osa ajasta meni suden kanssa nahinointiin.

Karkotussuunnitelma oli saatava aikaiseksi

Yrityksessä oli kuitenkin suuria sankareita, jotka näkivät suden haittaavan fiksujen ihmisten tekemistä. Sankarit ymmärsivät, että osaavat ja ammattitaitoiset fiksut ihmiset ansaitsevat työympäristön, joka tukee työn imua ja parantaa työpäiväkokemusta. Tietojen löydettävyys, yhteisöllisten työkalujen helppokäyttöisyys sekä sisäisen viestinnän läpinäkyvyys oli saatava yrityksen arkeen tukemaan työhyvinvointia ja informaatioergonomiaa. Kun fiksut ihmiset saisivat työssään keskittyä olennaiseen, työ olisi tehokkaampaa ja mielekkäämpää. Susi oli häädettävä pois.

Sankarit kutsuivat paikalle apujoukkoja. Yhdessä he pohtivat, miten suunnitelma suden häätämiseksi olisi yritykselle paras mahdollinen. Apujoukot tarttuivat iloisesti toimeen selkeän tavoitteen kirkastaessa tietä. Digitaalisen työympäristön suunnittelussa oli kuunneltava fiksuja ihmisiä yksilöinä ja tiimeinä yrityskulttuuria unohtamatta. He tiesivät, että muutos alkaa yksilöistä ja heidän työtavoistaan. Yrityksen tarpeisiin sopivan digitaalisen työympäristön kehittämistyö tehtiin apujoukkojen toimesta henkilöstöä osallistamalla. Kehittämisen yhteisenä tavoitteena oli suden karkottaminen ja työn sujuvoittaminen. Karkotussuunnitelmaa tehtiin yhteisesti työpajoissa, joissa sankarit, fiksut ihmiset ja apujoukot sulassa sovussa pohtivat parasta löydettävää ratkaisua. Fiksut ihmiset, toiset iloisesti rupatellen, toiset harkitummin vastaillen, sitoutuivat suunnitelmaan, jonka tavoitteena oli hajottaa suden haarniska pala kerrallaan ja lopulta karkottaa koko susi.

Entistä ehompi työympäristö

Suunnitelma pantiin yhteistuumin täytäntöön. Tehokas digitaalinen työympäristö vapautti yrityksessä kaikkien aikaa vaativimpiin tehtäviin ja tarjosi entistä paremmat mahdollisuudet vuorovaikutukseen. Se helpotti tiedon ja osaamisen jakamista. Fiksujen ihmisten ja tiimien välinen yhteistyö sujuvoitui ja me-henki kasvoi kohisten. Parannettu digitaalinen työympäristö mahdollisti työn tekemisen ajasta ja paikasta riippumatta ja fiksut ihmiset alkoivat tehdä töitä kuka missäkin. Sankarit kokivat onnistuneensa johtajina, sillä yrityksellä ja fiksuilla ihmisillä oli selkeästi sekä yhteinen päämäärä ja positiivinen fiilis. Suden karkotus oli vahva investointi työhyvinvointiin ja yhteiseen kulttuuriin. Puhumattakaan hyvästä johtajuudesta.

Sankarit, fiksut ihmiset ja apujoukot iloitsivat yhdessä työnsä tuloksista.

Kuva: Dreamstime.

Kutsu sinäkin apujoukot hätiin.