Tässä ajassa vuorovaikutusta hoidetaan pääsääntöisesti etäyhteyksillä, puhelimella sekä somessa ja vähemmän kohtaamisissa. Kun dialogin aikana kehon kokonaiskieli jää havainnoimatta, kuulemiselle muodostuu yhä suurempi rooli. Kuuletko, mitä sanon vai oletko jo keskittynyt tykittämään oman mielipiteesi – etenkin, jos et ole samaa mieltä. Ymmärrysmyönteisyyttä, kiitos.
Vastakkainasettelu on varsin yleinen ilmiö, ja somessa avattu keskustelu ajautuu usein väärille urille asiassa kuin asiassa. Erimielisyys on kyllä hyvästä, eikä ilman sitä tapahdu muutosta. Kehitys loppuu, kun hyssyttely alkaa. Erilaiset näkökulmat, mielipiteet ja ajatukset ovat rikkautta, ja olisikin kauhistuttavaa, jos olisimme aina samaa mieltä. On kuitenkin olennaista huomioida, etteivät mielipide-erot anna oikeutta aliarvioida toista. Ihmisinä meillä on sama arvo riippumatta sosiaalisesta, tai ylipäätään mistään, asemasta.
Minä rakastan mielipide-eroja – ne avartavat ajatteluani silloin, kun keskustelu on rakentavaa ja toinen toista kunnioittavaa.
Rakentava keskustelu ei ole koskaan syyttävää tai ketään loukkaavaa. Onnistuneen keskustelun avainasia on halu ymmärtää toisen ajattelua: syitä ja niitä tekijöitä, jotka ajatteluun vaikuttavat. Meillä kaikilla on erilainen historia ja kokemuspohja, jolloin myös kokemus keskustelusta on aina subjektiivinen – jokaisella on oikeus omiin tunteisiinsa, mutta jokaisella on myös velvollisuus ymmärtää toisen tunteita.
Näkyville nostettu mielipide-ero antaa hyviä rakennuspalikoita, kun taas sanomatta jätetty nakertaa ja romuttaa kaikkia perustuksia. On hienoa, että sanomme ääneen ollessamme eri mieltä. Rakentavan vuorovaikutuksen onnistumiseksi emme keskity siihen, mitä mieltä MINÄ olen, vaan kuuntelemme, kysymme ja pohdimme.
Jos kuulet vain sen, milloin toinen lopettaa puhumasta, et kuule kuin oman äänesi.
Kulunut vuosi on haastanut meitä monin tavoin. Uudet toimintamallit, uudet työkalut ja uudenlainen yhteisöllisyysajattelu on koetellut ihmismielen kestävyyttä. Selviytymiskeinona toimiva vuorovaikutus, rakentava dialogi ja kunnioittava sekä luottamuksellinen ilmapiiri ovat vailla vertaansa.
Olemme oppineet vuoden aikana iloitsemaan arjen pienistä asioista. Ehkä onnistuneet tekemään niistä juhlaakin. Hyvä niin. Kohta siirrytään kohti uutta vuotta ja uusia tavoitteita. Itse asetan uudelle vuodelle tavoitteeksi: haluan ymmärtää ja kuulla enemmän – enkä droppaa sun tunnelmaa!
Alkuperäinen kolumni on julkaistu editoituna Kankaanpään Seudussa 14.12.2020.
