Olen viettänyt viimeiset kaksi kuukautta tutustuen tekoälyn maailmaan osana visuaalista viestintää. Tämä matka, jossa mahdottomasta on tullut mahdollista, on ollut mullistava. Samankaltaista innostusta uuteen koin aikoinaan ala-asteella saadessani oman kameran, avatessani ensimmäistä kertaa kuvankäsittelyohjelman tai myöhemmin kuvataiteilijana löytäessäni kollaasitaiteen. Täysin odottamatta olen huomannut, miten paljon tekoälyllä on mahdollisuuksia yhdistää eri visuaalisten ammattilaisten osaamista tuoden yhteen ne alat, joiden fuusio itsekin ajattelen olevani. Tekoäly toimii sekä kuvataiteilijana, graafikkona että valokuvaajana.
Valmistun työharjoittelun loputtua kuvataiteilijaksi ja valokuvaajaksi. Tämä on tavallaan ristiriitaista sillä, siinä missä olen opiskellut tietynlaista ”käsityöläisyyttä”, käsillä konkreettisesti luomista, tekoälyn nähdään edustavan sen vastakohtaa. Itse en kuitenkaan näe asiaa näin mustavalkoisesti. Mielestäni teknologian innovaatioihin paras lähestymistapa on ajatella sitä vapautumisen mahdollisuutena, potentiaalina kehittää omaa ammattitaitoaan. Vaikka samalla ymmärränkin pelon sekaisen suhtautumisen tekoälyä kohtaa. Kuten tavallista, pelkäämme tuntematonta ja siitä seuraavaa, väistämätöntä muutosta. On myönnettävä, että itsekin häkellyin generoidessani täysin ihmisen näköisiä ihmisiä tyhjästä. Kauhistuksen tunteet karisivat kuitenkin nopeasti ymmärtäessäni ne kaikki mahdollisuudet, jotka nyt olivat käsilläni. Jos luovuudella ei ole ennenkään ollut rajoja, rajattomuuden käsitettä on ehkä laajennettava, sillä nyt niitä on entistä vähemmän.
Tekoälyn myötä on mahdollista vapauttaa aikaa ja resursseja, jolloin sisällön merkitys korostuu toteutuksen ollessa nopein osa prosessia.
1800-luvulla keksitty kamera ”korvasi” aikoinaan kuvataiteilijat, joita ei enää tarvittu kopioimaan täydellisesti kuvan kohdetta kameran tehdessä tuon saman työn paremmin ja nopeammin. Tämä vapautti taiteilijat itseilmaisuun, jonka seurauksena syntyi ekspressionistinen taidesuuntaus 1900-luvun alussa. Maalaustaide ei kamerasta huolimatta hävinnyt, vaan sai uuden suunnan. Olemme mielestäni juuri nyt vastaavanlaisessa tienhaarassa tekoälyn ”korvatessa” valokuvaajan tai graafisen suunnittelijan. Tosi asiassa se ei korvaa näitä alan ammattilaisia, sen sijaan tekoälyn on mahdollista vapauttaa aikaa ja resursseja, jolloin esimerkiksi sisällön merkitys korostuu toteutuksen ollessa nopein osa prosessia. Kuulin sanonnan ”tekoäly on huono isäntä, mutta hyvä renki” ja siinä on mielestäni jutun ydin. Tekoäly avaa uusia polkuja ja tulee muuttamaan visuaalisen viestinnän kenttää. Se ei kuitenkaan pärjää yksin, vaan tarvitsee ammattilaisen – ”oikean” älyn, jonkun, jolla on näkemystä, silmää ja taito erottua joukosta. Tämän toteutuessa pystymme luomaan jotain täysin uutta ja se saa minut hyppimään innostuksesta.
Valmistuva kuvataiteilija Kaisa Viitasalo on suorittanut kahden kuukauden työharjoittelun Kumppaniassa tutkien tekoälyn mahdollisuuksia tulevaisuuden työkaluna. Kaisa on perehtynyt tekoälyn hyödyntämiseen esimerkiksi graafisessa suunnittelussa syventyen harjoittelunsa aikana kahteen uuteen tekoälypohjaiseen alustaan, jotka ovat Adobe Express ja Adobe Firefly.
