Disinformaatio eli valetieto leviää niin vauhdilla, että esimerkiksi Sitra on nostanut sen osaksi verkostomaisen vallan voimistumisen megatrendiä. Yksi esimerkki huuhaan voimasta on rokotevastaisuus, josta koronaviruspandemia on tehnyt entistäkin ajankohtaisemman aiheen.
Alkuvuoden dokumenttitapaus on ollut tutkivan journalismin taidonnäyte Vaccinkrigarna, joka syntyi, kun kaksi SVT:n toimittajaa soluttautui puoleksitoista vuodeksi rokotevastaista propagandaa levittävään lahkoon. Dokumentti näyttää rokotevastaisen viestin tarttumisen puhetilaisuuksissa, internetin keskustelupalstoilla ja erityisesti sosiaalisessa mediassa, jossa omalle agendalle löytää helposti laajan yleisön. Samalla mitä villeimmät salaliittoteoriat leviävät maailmanlaajuisesti. Päivittelyn sijaan on pysähdyttävä miettimään, miksi näin on.
Huuhaa leviää, koska olemme lähtökohtaisesti laiskoja faktantarkistajia.
Sisältöjen laadun ja oikeellisuuden arvioiminen on siirtynyt journalistisilta medioilta somessa melskaaville yksilöille. Huuhaa leviää, koska olemme lähtökohtaisesti laiskoja faktantarkistajia. Ryhmään kuulumisen tarve saa muokkaamaan omia näkökulmia kuplan näennäisen yhtenäisiin arvoihin sopiviksi. Netistä on helppo löytää perusteluja lähes mille tahansa mieleen juolahtavalle asialle, ja yksilön kokemus tai koskettava tarina saatetaan arvostaa tutkimustiedon edelle. Uskottavin huuhaa sisältää osittain tutkittua terveystietoa, mikä vaikeuttaa väärän tunnistamista oikeasta.
Disinformaatio voittaa, kun viestintä ei toimi
Harva meistä on täysin immuuni vaikuttamisyrityksille, mutta disinformaatio ei suinkaan ole hallitsematon luonnonvoima. Huuhaa ottaa osumaa aktiivisesta ja asiallisesta viestinnästä. Terveysviestintä on yksi sektori, jolla riittää vielä paljon tehtävää. Disinformaatio leviää, kun viranomaisten viestintä ei toimi tai herätä luottamusta. Asialla on myös arkisempia vaikutuksia: olemme nähneet, kuinka hyvin yksilöt sitoutuvat ohjeistuksiin, kun niistä viestitään epäselvästi ja viranomaiset kiistelevät keskenään.
Yhtenäinen, ennakoiva ja suunnitelmallinen terveysviestintä saa aikaan toisenlaisia tuloksia. Ei liene sattumaa, että koronarokotteeseen myönteisesti suhtautuvien osuus on noussut gallupeissa tasaisesti sen jälkeen, kun THL:n yleishyödylliset tietoiskut ovat osuneet joka ilta silmiimme televisiosta. Sosiaali- ja terveysministeriön koronarokoteviestinnän linjauksissa disinformaatio, huhut ja väärän tiedon levittäminen on huomioitu osana viestinnällisiä riskejä kuten myös harkitsemattomat ulostulot ja – yllätys – viranomaisten ristiriitaiset viestit.
Hyvää tahtoa on monella, mutta huuhaa syö sen aamiaiseksi.
Luottamus ansaitaan joka päivä
Olemme eläneet kriisissä niin pitkään, että kriisiviestintäkin alkaa arkipäiväistyä. Ihmisten luottamus ja kriisinsietokyky rakennetaan kuitenkin normaaliajan vastuullisella viestinnällä. Kyberturvallisuuden työelämäprofessorin Jarno Limnéllin mukaan henkisen kriisinsietokyvyn kehittymistä edistää muun muassa viranomaisten ja poliitikkojen aktiivinen, rehellinen ja avoin viestintä.
Jos viranomaiset ja terveydenhuollon toimijat eivät ota viestintää aktiivisesti omiin käsiinsä, on oikeastaan aika yhdentekevää, kuinka paljon euroja suunnataan kansalaisten hyvinvoinnista huolehtimiseen. Hyvää tahtoa on monella, mutta huuhaa syö sen aamiaiseksi. Vastavoima löytyy suunnitelmallisuudesta, selkeästä työnjaosta ja rohkeudesta kertoa, miten asiat oikeasti ovat.
Terveysviestinnän kehittämisessä pienikin muutos voi tuottaa ison hyödyn. Tärkeintä on lähteä liikkeelle. Kumppanialla on yli kymmenen vuoden kokemus terveyttä ja hyvinvointia edistävien organisaatioiden viestinnän suunnittelusta ja toteutuksesta. Ota rohkeasti yhteyttä.
