Kumppanialla on synttärit joka neljäs vuosi. Ensimmäisillä söimme pinkkejä donitseja. Nyt 16-vuotiaana juhlistamme päivää pizzalla. Jotenkin kuvaavaa. Ehkä neljän vuoden päästä biletämme ja bailaamme.
Kumppania on tullut ikään, jossa lapsuus on ohi, mutta kypsään aikuisuuteen on vielä matkaa. Edessä on monta seikkailua. Firmasta on varttunut rohkea ja aktiivinen yrityskansalainen, joka pystyy ottamaan jo paljon vastuuta kannettavakseen.
Muistan yrityksen alkuaikoja, kun meillä oli enemmän visioita ja haaveita kuin työtä ja tilauskirjoja. Saatoimme yhtiökumppanini Jennin kanssa makoilla Yyterin hiekalla ja maalailla, mitä kaikkea tulemme vielä tekemään. Toisena päivänä istuimme ritirinnan autopesurissa ja mietimme, mistä seuraava tilaus revitään. Aina jostain ilmestyi joku asiakas, joka veti meidät pois kuilun reunalta.
Lupasimme yhtä ja toista, usein reippaasti yli osaamisemme ja kokemuksemme. Teimme itseämme säästelemättä töitä lunastaaksemme sovitut asiat. Tätä teemme edelleen, joskin paljon enemmän jo osaamme. Yhä uskallamme tehdä juttuja, joita kukaan muukaan ei entuudestaan osaa. Haluammekin.
Eilen juttelin toisen yhtiökumppanini Pian kanssa siitä, mitä näkyy horisontissa viiden ja kymmenen vuoden päässä. Keskustelumme kuulostaisi ulkopuolisen korviin höpöhöpölle. Jollemme tietäisi potentiaaliamme, nauraisimme itsekin näkymillemme. Naurammekin.
Kahdesti olemme joutuneet käymään kivulloisia muutosneuvotteluita. Kerran olemme taipuneet amerikkalaisen juristin hullun kalliisiin vaatimuksiin omien virheidemme takia – monta kertaa olemme maksaneet omasta pussistamme, että olemme saaneet tilaukset toimitettua. Oppia ikä kaikki. Kuormittain olemme lapioineet myös sitä itseään. Ottaneet turpaankin. Elämän koulimina.
Toisaalta olemme lentäneet pilvissä, kokeneet neitsytmatkoja ja tunteneet myötätuulen purjeissa. Olemme julkistaneet päivän ykkösuutisia ja mantereet ylittäviä sisäisiä lanseerauksia. Monta kohuotsikkoa on jäänyt syntymättä, kun olemme asetelleet asiakkaalle sanoja myrskyn silmässä. On reissattu Kiinassa ja Puolassa. Saatu asiakkaiksi pörssiyhtiöitä aina Atlantin takaa asti. Hihkumme, kun New Yorkissa käyvät peukuttamassa tekemiämme somepäivityksiä. Teemme työtä sellaisten brändien parissa, joista moni viestinnän ammattilainen haaveilee. Sitran sivuilla kerrotaan meistä Tulevaisuuden työpaikkana. Meillä on lonkerot vähän joka paikassa. Kilpailemme samassa sarjassa valtakunnallisten supersuosikkien kanssa. Usein jo voitammekin. Meillä nimittäin on töissä ihan parhaat tyypit. Tästä asetelmasta on hyvä ponnistaa.
Miljoonan euron liikevaihdon haamurajan ylittämistä haastoivat milloin vauvavuodet, milloin finanssikriisi ja sitten korona. Nyt tavoittelemme jo seuraavia miljoonia. Uskon, että ne tulevat korkona koron päälle. Tai sitten kovalla työllä.
Emme pelkää suuria aiheita. Me sytymme digitalisaatiosta, kaiken maailman direktiiveistä, uusista markkinoista ja mammuttimaisista haasteista aina sotesta vihreään siirtymään. Tuo meille elefantti, niin palastelemme sen suupaloiksi.
Tähän lopuksi onnittelen yrityslastamme Mika Waltarin sanoin:
”Älä tyydy pieniin aiheisiin. Kirjallista näpertelyä meillä on ihan kylliksi. Tartu sinä moukariin ja tao omaa aikaasi kuin hehkuvaa rautaa. Älä pelkää suuria aiheita, sillä ihminen kasvaa työnsä mukana. Ole rohkea. Sinulla täytyy olla uskallusta myös epäonnistua. Ennen kaikkea, älä masennu, älä katkeroidu, älä koskaan vihaa ihmistä.”
Leena Roskala, toimitusjohtaja ja osakas
