Me

Etäkaffepaussi kumppisten kanssa

Meille kumppanialaisille etätyö oli tuttua huttua jo aikana ennen koronaa. Aivan näin eristyksissä emme mekään silti olleet tottuneet työskentelemään. Mitä etämeikäläisillä mielessä? Tervetuloa etäkaffepöytäämme!

Moi kaikki! Miten menee siellä ruudun toisella puolella?

”Hieman turhauttaa. Tosin enemmän ehkä turhauttaa kaiken muun peruuntuminen: harrastusten, suunniteltujen menojen, luentojen jne. Toisaalta sanoin kotona jossain vaiheessa, että korona olikin ehkä jumalan lahja minulle, sillä sen ansiosta sain kaivatun tauon kaikkeen. Alkoi mennä vähän lujaa jo tuossa reilu kuukausi sitten kaiken tekemisen kanssa.”

”Omaa suhtautumistani helpottaa huomattavasti se, että tilanne on nyt sama kaikilla. Koko työelämästä on tullut rennompaa. Asiakkaallakin voi koira vipeltää palaverissa tai sotkuinen keittiö näkyä taustalla, ja aika harvalla on bisnespukeutuminen yhtä terässä kuin normiarjessa.”

“Äääääitiii, tuu pyyhkimään!”

”Haasteena on työpäivän rytmittäminen järkevästi, ettei aikaa tuhraannu turhuuksiin ja toisaalta päivät venyisi ylipitkiksi – nyt työt ovat jatkuvasti läsnä ja mielessä.”

”Rauhallisia (lue: lapsettomia) hetkiä ei ole päivässä montaa tuntia. Häiriöitä on toooodella paljon. Työpäivän pätkiä on siellä täällä, myös illoissa ja viikonlopuissa.”

”Koomisesti monet etätyön tavalliset edut ovat toistaiseksi kadonneet. Edelleen voi tehdä töitä leggingseissä, mutta keskittymisrauha puuttuu.”

 ”Etätyön tekeminen on aina mukavaa oli vaihtoehtoja tai ei. Lounaita ja spontaaneja nauruja on ikävä.”

 Onkos tullut yhtään tuunattua omia rutiineja?

”Liikun enemmän. Ergonomia ei ole kodin moninaisissa työpisteissä täysin priimaa, joten siihen nojaten huolehdin paremmin liikkumisesta. Aika ontuva selitys muuten liikkumattomuudelle…”

”Kukkia malttaa nyt ostaa, kun tietää olevansa kotona niistä nauttimassa.”

”Kotona jumppaaminen, tauolla ulkoilu ja kontaktit työkavereihin pitävät järjissään.”

”Työpäivää tulee tauotettua nyt paljon, kun väliin mahtuu etäopettajan apuopettajana ja keittäjänä toimimista. Uskon ja toivon, että poikkeustilan jälkeen fokus on vahvemmin arvon ja elämänlaadun tuottamisessa ja vähemmän oravanpyörän vauhdissa.”

“Huomaan, että mikään ei olisi mahdotonta normaalistikaan: teemme itse rajoittavia sääntöjä itsellemme.”

”Toivon silti, etteivät uudet rutiinit, kuten jokapäiväinen meikittömyys, töiden tekeminen kalsareissa ja herkuttelu jää tavaksi.”

”Yhteiskunnallisena rutiinina toivon, että etätyöstä ja itsensä johtamisesta voi tulla entistä enemmän normi kaikille.”

“Siis joo, minust… pieni hetki, tappelu.”

”Pitäisikö pohtia, miten me voimme huolehtia hengestä, fiiliksestä ja työkaveruudesta. Koskaan ei ole liikaa huumoria. Sitä lisää!”

“Perkeleen kakarat, nyt painutte pihalle siitä riehumasta! (…) Oho, eikö tää ollutkaan mutella?”

Fiiliksestä puheen ollen, onko nykytilanteessa jotain hyvääkin?

”Koen, että etätyön ansiosta vuorokauteen on tullut lisää tunteja ja enemmän energiaa. Myös se, että elämästä on tullut tällä hetkellä huomattavasti yksinkertaisempaa, on ihanaa.”

”Taukoja ja häiriötekijöitä saattaa tulla enemmän, mutta työpäiväkin elää päivän aikana eri tavalla.”

”Arki on tasoittunut, kun ei ole reissuja ja pitkiä päiviä toimistolla. Rahaa säästyy, kun ei käy ulkona lounaalla.”

“Tämä, jos mikä, on todellinen tulikoe keskittymiskyvyn ja pinnan kasvattamiselle. Se ei voi olla pahitteeksi.”

”Vannekaan ei kiristä päätä niin pahasti iltaisin, kun saa laitettua esimerkiksi pesukoneellisen, tai pari, kesken työpäivän pyörimään.”

”Olen ihan vakuuttunut, että kunhan tästä selvitään ja molemmilla aikuisilla säilyy työpaikka, meidän perheen kodinvaihtoprojekti saa aivan uutta buustia. Uudeksi kriteeriksi tulee mm. se, että suljettavia sisäovia on oltava vähintään yhtä monta kuin taloudessa ihmisiä.”

”En ole vielä tulossa hulluksi, vaikka vähän pelkäsin sitä.”