Kun katsomme itseämme, näemme vain oman arkemme.
Tämä tuli mieleeni keskustellessani äskettäin yhden kokeneen asiantuntijan kanssa. Sellaisen ihmisen kanssa, jonka ajatuksia kuuntelen itsekin mielelläni aina kun siihen tulee mahdollisuus. Hän tuntee oman alansa läpikotaisin, hahmottaa nopeasti olennaisen ja osaa yhdistää asioita tavalla, joka saa muutkin ajattelemaan.
Kun ehdotin, että hänen kannattaisi kirjoittaa enemmän omista havainnoistaan ja näkemyksistään, tapahtui jotain yllättävää. Ihminen, joka oli hetkeä aiemmin puhunut sujuvasti asiakkaiden haasteista, toimialan muutoksista ja tulevaisuuden näkymistä, alkoi silmin nähden kiemurrella. Ajatus omalla nimellä kirjoittamisesta tuntui hankalalta. Oman kuvan julkaiseminen vielä hankalammalta.
Mitä enemmän asiaa pyörittelin, sitä enemmän tajusin törmänneeni samaan ilmiöön vuosien varrella. Yrityksissä on valtava määrä ihmisiä, joilla olisi paljon annettavaa keskusteluun, mutta jotka eivät itse pidä omaa osaamistaan erityisen merkityksellisenä. Usein kyse ei ole vaatimattomuudesta eikä edes epävarmuudesta. Kyse on siitä, että oma arki vääristää näkymää.
Kun jotain asiaa tekee riittävän pitkään, siitä tulee tavallista. Asiakkaan ongelma, jonka ratkaiseminen vaati vuosien kokemuksen, tuntuu omasta näkökulmasta vain työpäivältä. Toimialan muutos, joka näyttää ulkopuolisesta merkittävältä ilmiöltä, näyttää sisältäpäin yhdeltä projektilta muiden joukossa. Ehkä juuri siksi asiantuntijuus on niin vaikea nähdä itsessään. Osaaminen ei yleensä tunnu osaamiselta. Se tuntuu normaalilta.
Osaaminen ei yleensä tunnu osaamiselta. Se tuntuu normaalilta.
Viestintätoimistossa tämän huomaa jatkuvasti. Kun pyydämme asiantuntijaa kertomaan työstään, vastaus on usein varovainen: ”En tiedä, onko tässä mitään erityistä.” Sitten hän kertoo seuraavan puolen tunnin aikana asiakkaiden muuttuneesta käyttäytymisestä, toimialan murroksesta, uudesta teknologiasta tai ilmiöstä, jota kukaan ei ole vielä huomannut. Juuri niistä asioista ihmiset haluaisivat kuulla enemmän.
Luulenkin, että moni asiantuntija ajattelee näkyvyyttä hieman väärästä suunnasta. Julkaiseminen tuntuu helposti huomion kohdistamiselta itseen, vaikka kiinnostavin asiantuntijaviestintä ei yleensä kerro ihmisestä. Se kertoo siitä, mitä ihminen on oppinut. Asiakkaat eivät kiinnostu siitä, kuinka erinomainen asiantuntija olet. He kiinnostuvat siitä, mitä olet nähnyt, ymmärtänyt tai ratkaissut. Siksi näkyvyys ei ole lopulta itsensä esille tuomista. Se on kokemuksen jakamista.
Maailma ei kaipaa lisää ihmisiä kertomaan, kuinka hyviä he ovat. Se kaipaa enemmän ihmisiä kertomaan, mitä he ovat oppineet.
